Archive

Monthly Archives: heinäkuu 2017

Turha pelko perseessä

Muutaman viikon hiljaiselon jälkeen täällä taas! En tiedä onko asiaa, mutta koitetaan…

Viikonloppu meni oikeastaan aika kiukkuisissa tunnelmissa, kun vatsa alkoi taas oireilla perjantaina jatkuen noh, arastavana edelleen. Oikealta alavatsasta v-mäistä vihlontaa 24/7 ja se ottaa niin lujaa pattiin. Mikään lääke ei auta ja mikään asento ei oo parempi. Tässä vaiheessa alkaa mielikuvitus aina laukata piiikkasen liian kovaa ja tulihan sitä taas tehtyä muutamat nettilääkärin diagnoositkin. Tuntuu tosi tyhmältä, että se ainut asia jota pelkää on kisat. Tai siis niiden peruuntuminen. Tietysti siinä vaiheessa, kun ihan oikeesti on sairaana niin ainut ajatus on tervehtyminen, mutta näin ennakkoon tulee mietittyä tällaisia toissijaisia murheita. Onneksi mies on se meidän talouden järki, jota ilman mä olisin varmasti seonnut jo aika monta kertaa. Samoin Arikin sanoi, ettei kisat kovin helposti kaadu, jos pystyy pitää kiinni ruokavaliosta. Itkun, naurun, kiroilun ja monen muun reaktion tuo kipu sai silti aikaan ja maanantai oli hyvä päivä soittaa sairaalaan, kun en halunnut mennä viikonloppuna päivystykseen. Kokemuksesta voin sanoa, ettei siinä ainakaan sen viisaammaksi saatika terveemmäksi tule.

Olin varaurunu jo kaikkeen, mutta kerrankin tuli positiivinen yllätys. Kysta, joka oikeasta munasarjasta löytyi kuukausi sitten oli hävinnyt. Ei kystia ja muutenkin terveen paperit. Munasarjakystiahan on varmasti ainakin joka toisella naisella, mutta useimmiten ne on täysin harmittomia ja poistuvat itsekseen. Lääkäri meinas, etteä tuo mun kysta näytti sellaiselta joka olis tarvinnut operointia, mutta näköjään sitten ei. Tuntuu ihan mielettömän hienolta tietää, ettei tuolla nyt pitäis olla mitään ylimääräistä tavaraa lillumassa. Jotenkin se on jo pelkkänä ajatuksena inhottava. Nää vatsakivut johtui/johtuu nyt luultavasti joko siitä, kun kysta on poistunut tai sitten vaiva on jokin suolistoperäinen. Lääkäri epäili kiinnikkeitä, joita tulee aina leikkausten seurauksena. Ne aiheuttaa joskus koviakin kipuja.

Mutta se siitä sairaskertomuksesta, kyllä mulle muutakin kuuluu. Dieetti on lähteny kivasti käyntiin. Kiloja nyt ei viikossa kauheesti karise, mutta sanotaanko että jos vertaan kolmen viikon takaiseen peilikuvaan niin ero on ihan selkee. Ainakin tuo ukko jaksaa sitä hokea tasaisin väliajoin. Mun mielestä varmaankin dieetin huonoin puoli on se tappavan hidas tahti ja venailu. Mä haluan tuloksia nyt ja heti, kuten kaikki muutkin. Näin se silti menee oikein ja palava tavara on rasvaa, eikä lihasta.

Voisin nyt jauhaa muutaman sanan dieettaamisesta.

Mä ajattelen, että kun tässä ilmeisesti bodausta harrastetaan niin silloin punttitreenin tulis olla se ensisijainen treenimuoto myös dieetillä. Monesti ajatus kääntyy sellaiseen painonpudotus-moodiin ja ainut treeni, jota mietitään on aerobinen. Tosi harvoin kisaajat puhuukaan muusta, kun siitä miten paljon aerobista on tehty, miten sitä on lisätty, miten ihanaa tai kauheaa oli aamulenkki. Puntille jää mahdollisesti aika vähän energiaa ja siitä tulee suorittamista. Lukeudun itse siinä mielessä tähän sakkiin, että aerobista on tullut tehtyä paljon ja väkisinkin sitä tulee mietittyä jo pelkästään herätysten vuoksi. Dieetistä haluaisin mielelläni muistaa jälkeenpäin muutakin, kuin tuhannet tunnit aerobista, sata kiloa painava askel ja jumalaton väsymys.

dieetti fiilis

Dieettaaminen tulis oikeasti hoitaa ravinnon kautta. Ruoalla pystytään tehdä aivan todella monta erilaista juttua, joilla projekti etenee. Ei siihen tarvita muuta, jos kaikki on suunniteltu ennakkoon hyvin. Tietysti yllätyksiä tulee matkan varrella yleensä aina, mutta kuten sanoin niin ravinnolla voidaan tehdä paljon. Tosi kiva nähdä, mitä saadaan aikaan tällä tyylillä. Voi tietysti olla, että joudutaan käyttää sekin keino loppurutistuksessa, jos kunto ei etenen toivotulla tavalla, mutta ainakaan tässä vaiheessa ei tarvi onneks tehdä mitään ylimääräistä. Aerobinen kyllä ihan oikeasti polttaa myös lihasta, mutta siitäkään ei välttämättä välitetä koska stereotypinen käsitys dieetistä sisältää melko valtavan määrän lenkkiä tai muuta vastaavaa. Mun omankin kokemuksen mukaan sillä tyylillä pääsee ehkä kuntoon, mutta se kunto ei korreloi tehdyn työn määrän kanssa.

Sen verran, kun olen muiden kisaajien kanssa jutellut niin monella, jolla kalorit on korkeammalla ja kulutus valtava loppuu kuukautiset nopeasti. Niillä, joilla kalorit on hiukka matalammalla ja kulutus tulee pelkästään punttitreeneistä saattaa kuukautiset olla aivan loppuun asti. Kertoo ehkä jotain siitä, mistä edellisessäkin tekstissä puhuin. Tätä olis siis ihan hyvä miettiä. Mun mielestä on hyvä katsoa välillä sen oman kuplan ulkopuolelle, miettiä eri vaihtoehtoja ja tavoitella (vieläkin) parempaa oloa. Miten se voi olla niin, että osa kisaajista voi dieetillä tosi hyvin ja osa aivan kärsii? Kumpaan ryhmään haluan itse kuulua? Ei tarvitse moneen kertaan miettiä. Dieetti kestää silti useita kuukausia ja se aika on oikeesti pois meidän elämästä. Jos saman setin tekee esimerkiksi joka toinen vuosi niin jossain vaiheessa sen kyllä huomaa, että aika paskaa tainnut olla 1/3 elämästä… Kevään kisaajien on tietysti vietävä meneillään oleva projekti loppuun siten, kun se on suunniteltu, mutta kisojen jälkeen kannattaa tehdä yhteenveto kuluneesta kaudesta ja tehdä mahdolliset muutokset.

Alkaa muuten jo jännittää Kultsan kisat, vaikka en itse kisaakaan. Hui, miten äkkiä se aika taas menikään. Viimeksi olin katsomossa kaksi vuotta sitten, joten tosi mukavaa päästä seuraamaan taas siltä puolen. Vielä täytyis varata hotelli ja liputkin ostaa, kunhan saadaan pari muuta asiaa ensin pois päiväjärjestyksestä. Melko kallista lystiä tuo kyllä on kahdelta hengeltä matkustaa edestakas Vaasa – Helsinki, yöpyä pari yötä hotellissa ja katsoa kisat. Siinä onkin meidän ”lomareissu” tälle keväälle.

Tässä tällaiset pikakuulumiset. Ens kerralla ehkä jotain tähdellisempää.